Yhtä

Kun kuu kuiskii taivaalla,

et kuule sitä,
katsot sen viileää valoa;

Mutta silloin,
loimuaa hangessa tuli,
joka kullallaan valaisee puut,
ja oksat hopean säteen;

Ne keskenään tanssivat,

valonsäteet,
tulen ja kuun;

Suljet silmäsi,
lämpö sisälläsi;

Tiedät että ystävyys se on,
rakkaus lähimmäisen,
tulta ikuista,

joka ei anna viiman,
sinua kietoa syliinsä,

vaan humisten ja kauniisti,
keltainen hehku,
taivaalla hopeisiin säteisiin yhtyy;

Kuu hymyilee lempeästi,

ja näet: olemme kaikki yhtä,

ja sinua,

oi sinua,
rakastetaan enemmän,

kuin tiedätkään