Näen syntymättömän päivän,
se on kaunis.
Aamun valo
paistaa niin kuin muinakin päivinä.
Päivän tuuli,
illan sadepisarat,
kaikki,
kuten syyskuun kahdentenatoista kuuluukin.
Aamun tee,
kylmät väreet,
unohtuneet avaimet,
naurut työpäivän aikana,
kesäillan muisto mielessä.
Pyykkikone.
Märkä takapiha yläkerran ikkunasta.
Nukkumaanmeno.
Tämän päivän näen,
jonka yksi polku
lukemattomien joukosta
voi läpäistä tällä retkellä.
Se ainoa valaistu polku.
Runon musiikki: Ólafur Arnalds - Alice Enters
