He koskettivat toisiaan,
käpertyneinä usvan alle;
unessa taivas oli korkealla
ja he lensivät kauas
ja hitaasti.
Aikaa ei ollut,
kaikki oli tässä.
Sormi liikkuu hiljaa
vatsan päällä
kuin unessa vaipuen
haaveiden polkuja mittaillen
Silloin hän tiesi sen
kosketti toisen unta
kuin yksinäinen tuulenvire
ja uinuva luonto
he näkivät samaa unta
ja niin,
käpertyneinä usvan alle
kun taivas oli korkealla
he varoen, vähitellen
herättämättä toisiaan
olivat yhtä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sulla on näissä runoissa uusia, ihania kielikuvia ja selkeä oma tyyli, josta sinut tunnistaa. Aivan upeita. Tykkään erityisesti tästä. Näitä lukee ja palaa vielä uudelleenkin.
VastaaPoistaMuuten, kuuntele tää kappale, saatat tykätä. Tuli noista sanoistasi mieleen.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=vSpXqDvm1Vc