Runoja maalauksista, osa 1

Minulla on ilo kertoa tuoreesta yhteistaideprojektista järvenpääläisen nuoren kuvataiteilijan Paula Melan kanssa; tulen kirjoittamaan silloin tällöin "kuvarunoja" hänen maalauksiinsa ja julkaisemaan niistä silloin tällöin valittuja paloja täällä blogissani. Tässä ensimmäisiä näytteitä hänen upeista, satumaisista maalauksistaan ja niistä muotoutuneista ajatuksistani :)

The swing 1

(Paula Mela, 2010)

***

Tytön tylleröinen
taikaansa istuen

mutta mikä sieltä pilkottaa?

yksi tahtoo pois

sinikellot poimitut
metsästä loihditut

mukana aina kulkenut

Joko metsä kutsuu?

Takaisin mättähille
varjoihin juurakoille

Ei vielä, valo vastaa
sillä taikaan nää kaikki tarvitaan

No, itken sitten vain terälehden
ajatteli pois pyrkivä kukkanen

Kertoi viestiksi muiden kukkajaisten:

täällä taikaansa toteuttaa
metsän menninkäinen pienokainen

ja siinä he keinuivat
- kunnes taiat toimivat

ja kaikki oli valkeaa

***

Rebirth

(Paula Mela, 2011)

***

Syntymä

hämärä virta

lämmin virta
kietoo sinut

ja minut

kuin vallaton uni

jossa viipyilemme

hiukset meduusan lailla
hidastettujen liekkien tavoin

luovat muotonsa
hämärään virtaan

ja maailma on syntynyt uudelleen

***

Not so gloomy

(Paula Mela, 2010)

***

Punaisen katse
vihreän hehku

salaa kuiskii
mielen syövereissä

sisällä varjeltu toive

ehkä

ehkä

vielä joskus

***

Kallio

***

Runon tunnelmamelodia: Manic Street Preachers - If You Tolerate This Your Children Will Be Next
***


Kun maailma taas kerran
tuulee ohitseni

seison kalliolla
kädet levitettyinä
sanomatta sanaakaan

Myrsky pauhaa, puut taipuvat

yritän kaikkeni
jotta pysyisin vakaana

Mieleni on kuitenkin murtumaisillaan
tuuli pieksee armotta

tunnen myrskyn tarttuvan
lehtieni irtoavan

yksi kerrallaan

nielen, pysyn vahvana

oksat taipuvat
elämän puuskien painosta

vihreä väriloisto
johon ehdin puhjeta

katoaa
yksi kerrallaan

Siinä seison
maailman kuollessa

katsoen sinuun

Kyyhkynen

Kun illan hämyssä,
iäti hiipivästä pelosta huolimatta

lähdet kävelemään
yksin, polkua pitkin

ja sinulla on usko

tuuli tulee kertomaan sinulle vielä tarinoita
joista et ole uneksinutkaan


Maailma ei koskaan muotoudu sellaiseksi
joksi sen itse maalaisi


Kun kävelet yksin,
huomaat kuitenkin, että ylläsi lentää lintu

seuraat sen kaartelua


sekin on yksin

yllään vain taivas
allaan vain maa


mutta se kaartelee
varman oloisesti
jopa leikkisästi

yön hiljaista lauluaan


koska taivaasta käsin
näkee paremmin


Tunne tuuli kasvoillasi

näe linnun vapaa lento

hengitä yön raikkautta


Sillä sinä elät

olet tässä hetkessä
ja nyt

vain yhden kerran


Kun tuuli on vallannut hiuksesi
ja kutsunut luonnon mukaan konserttiinsa


koko metsä huokuu sitä elämää

joka liitelee ylläsi yksin
ja katsoo sinua

armon silmin.


Ja kun avaat silmäsi

näet, että maailma ei koskaan muotoudu sellaiseksi,
joksi sen itse maalaisi


vaan kauniimmaksi, mitä olisi koskaan osannut kuvitella.

Runon musiikki: Ólafur Arnalds - Loftið verður skyndilega kalt

Hämärät hirret, kyhätty rakennelma

Hiiret supattavat nurkassa

hämärät hirret kylpevät
vaimeassa tulenkajossa
joka leivinuunista hehkuu

sade ropisee ikkunaan
mies makaa sängyllä

häntä hädin tuskin hämäryydestä erottaa

hän katsoo katon läpi,
kohti ajatuksiaan

elämää, joka liitelee ja kaartelee yllä
ikäänkuin etsien laskeutumispaikkaa

Jos ihminen ei omista rakkautta
ei hän omista mitään

elämä on vain kyhätty rakennelma
joka mekaanisesti pyörii

vailla tarkoitusta, vailla ajatuksia

Häntä ei voi lahjoa
ketään ei voi lahjoa

jos panokseksi haluaa jotain todellista

Mies katsoo katon läpi
kohti haaveitaan,

jotka kaartelevat
ja näyttävät huolestuneilta

koska laskeutumispaikkoja
on vähän

ehkä liian vähän

Ainoa, mitä voi toiselle antaa
on oma sydän

Jos toinen ei anna omaansa vaihdossa

ei voi elää

muuta kuin ilman sydäntä

tässä kyhätyssä rakennelmassa
joka mekaanisesti pyörii

Hidas valssi

Hän katsoo ikkunasta ulos
kukkaruukkujen välistä

Pihalla tuulimylly kääntyilee hitaasti
orava juoksee pihan poikki
ja piiloutuu pensaan luo

Pilvet lipuvat metsän taakse
kaste helmeilee nurmikolla

Lämmin aamunkajo
luo hiljaisen värinsä seinälle

kahvi porisee keittiössä

Hän katsoo, kun luonto tekee heräämistään

Kuin maailma olisi herkkää ja hidasta valssia.

Runon musiikki: Roger Eno - Slow Waltz