Aina

Rakastan sinua

niin kuin vuoret rakastavat maata

niin kuin meri rakastaa rantaa

niin kuin tuuli rakastaa metsää,

joka suhisee onnesta

yön hämyssä.

Rakastan sinua

niin kuin aamu rakastaa kastetta

niin kuin aurinko rakastaa taivasta

niin kuin ihminen rakastaa Jumalaa.

Se ainoa valaistu polku

Näen syntymättömän päivän,

se on kaunis.

Aamun valo

paistaa niin kuin muinakin päivinä.

Päivän tuuli,

illan sadepisarat,

kaikki,

kuten syyskuun kahdentenatoista kuuluukin.

Aamun tee,

kylmät väreet,

unohtuneet avaimet,

naurut työpäivän aikana,

kesäillan muisto mielessä.

Pyykkikone.

Märkä takapiha yläkerran ikkunasta.

Nukkumaanmeno.

Tämän päivän näen,

jonka yksi polku

lukemattomien joukosta

voi läpäistä tällä retkellä.

Se ainoa valaistu polku.

Runon musiikki: Ólafur Arnalds - Alice Enters

2041

Haluaisin kirpeitä pakkasöitä metsässä,

tähtisilmiä kuusten yllä,

revontulia horisontissa

ja hiljaisia järviä, jotka nukkuvat jääpeitteen alla.

Haluaisin huojuvia puita,
ilta-auringon valaiseman pihakeinun

ja marjapensaiden suhinan aamun tuulessa.

Haluaisin syksyn tuoksun,
sateisen maan,

ja illan värittämät peltomaisemat.

Haluaisin kuulla kevään nousun,
nähdä puutarhan varovaisen heräämisen,

kerta toisensa jälkeen.

Koska rakastan.

Runon musiikki: Ólafur Arnalds - Poland

I had a dream

I had a dream

in that

I was ready

to fly from the highest cliff

to trust my wings will carry.

I had a dream

in that

my wings carried me

and after flying over the edge

I saw it.

the wings were about to carry me home.

But,

I'm afraid

it remains only a dream.

Seuraa minua

vierekkäin

samassa rytmissä

hiutaleet laskeutuvat kun kävelemme


meidän ei tarvitse katsoa toisiamme

koska katsomme samaan suuntaan


"now follow me slowly
over the stars,
where we reach the sky"


sormet kietoutuvat toisten ympärille

puristus

se tunne kehossa


hengitämme raikasta pakkasilmaa

ja kitara jatkaa soittoaan

Runon musiikki: Bang Gang - Follow

Nyt ja aina

Hento valo
kajastaa vaalean verhon lävitse

hiljainen huone, vanha katto
ja se tuoksu.

Kaiuttimet pahvilaatikon päällä
vanhoja lehtiä nurkassa

Herkät pianosävelet
kaikuvat huoneessa

hyväilevät vanhaa nojatuolia

ja ikkunaa
johon ropisee vesi.

Katson siitä ulos

seinän vieressä on saappaat
ja ämpäri pihakuistilla

Vanha lamppu piharakennuksen seinässä
kellertävä kajo hiekassa

ja pisarat lätäköissä.

Sisällä on lämmin.
Ulkona huokuu metsä.

Rakastan.

Nyt ja aina.

Runon musiikki: John Cage - In a Landscape (1948)

Lähellä valoa

Tänään sen ymmärsin

kaiken kiireen ja hyörinnän keskellä
mitä rakkaus on


vaivun hetkeksi tilaan,
jossa näen kodin

Siellä käymme Muuruveden kirkossa

Korkeassa näkötornissa

kevään metsissä,

nauramme,
vaikka kaakao unohtui kotiin.

Et ole maailman kaunein,
sanoisivat muut

koska he eivät näe.


Meidän ei tarvitse kysyä mitään,

koska ei ole mitään kysyttävää.



Hetkeksi oivallan tämän kaiken

minulle näytetään tietä.



Silloin itken,

koska kaikki on niin kaunista.

Runon musiikki: Ólafur Arnalds - Near Light

Kietoudumme

Aina yöksi
kietoudumme

salaisuuksien maailmaan

katoamattomiin unelmiin

jotka sisimmässämme elävät
ja meidät itseksimme tekevät


Ne unelmat,
puhuvat hiljaisista,

onnellisista aamuista,

kun aurinko kultaa ensi säteillään
kukkapurkkeja ikkunalaudalla


Ne puhuvat aamuista,
joissa tuoksuu minttu

ja illoista,
joissa tuoksuu kardemumma


ja talvista,
jolloin tuoksuu piparkakku

ja ulkona palaa lyhty


Ne puhuvat salaisista päivän hetkistä,

jolloin käperrymme koloon
kuin pienet metsänelävät,


kun syksyn lehdet pyörteilevät tuulesta

kun maa peittyy hiljalleen lumivaippaansa

tai kun kevään kaste herättää silmujaan.


Silloin,

olemme kietoutuneet toisiimme


salaisuuksien maailmaan

katoamattomiin unelmiin


jotka sisimmässämme elävät

ja meidät toisiksemme tekevät

Runon musiikki: Roger Eno - A Paler Sky

Hiekka jalkapohjieni alla

Sä kuljit keskellä

mä takana, hieman sivussa

käsi tunsi sen
viljantähkät yössä

Sanoit että keskellä on kivaa
koska heinät kutittaa

Kuu valaisi polun
ja hiekkatien

jossa astelit
ja välillä käännyit


katsoit minua

ja silmäsi loistivat kuin kuu.


Ne puhuivat yöstä

Salaisuuksien maailmasta
mikä usvaan verhoutuu

Oloni oli unta
hiekka ei tuntunut jalkapohjieni alla


Silloin suljimme silmämme,
hengitimme syvään


pihalla maitotonkissa oli horsmia
kissa hymyili hämärän seinustan vierellä


ja yö oli raikkaampi kuin koskaan.


Se oli taikaa,

se oli taikaa,


ja silloin tiesimme sen,


elämässä
olisimme vain me.

Runon musiikki: Roger Eno - A Paler Sky

Huuto

Sieluni huutaa sinua

Sieluni huutaa sinua

äänettömällä huudolla


tukahtuneella huudolla


Sydämeni vapisee

kun katson horisonttiin

ja ymmärrän,

että minun täytyy vain odottaa.

Asemalla

Ilta hämärtää

seisoin aseman laiturilla
aikakin seisoi

Hiukset pysähtyneet tuuleen

Loputon katseesi

nieli minua
ja riisui vartaloani

Kuin valokuva tilassa
ajaton hetki elämässä

katsoit minuun

Silmissäsi pelkkää salaisuutta

Katseessasi vihje,
jonka jätit tulkittavakseni

näännytyksekseni,
janokseni,

hienovaraiseksi kidutukseksi

Katsoin sinuun

Aika oli pysähtynyt
hiuksesi kiemurassa ja kippuralla

haituvat auringon kultaamina
piirtyneet silmiini

ja tuoksu muistoihini


Junan ikkunasta näkyi vilahduksia

heijastuksia,
peilauksia,

muu maailma tukahtuneena, kuin hapeton tuuli


Istuit alas

Katsoin huurtuneen ikkunan lävitse

Katsoit minuun.

Sattui. Enemmän kuin kehoni menettäminen.


Kuului vain kolke

Aika menetti merkityksensä
Kaikki menetti merkityksensä

kun viimeinen vaunu hävisi
päättyneen ajan taakse


tiesin sen


et tullut enää takaisin.

Runon musiikki: Thomas Newman - DMSO

Polynesian aallot

Millaista olisi

elää hetken unelmassa


Ei olisi töitä

seuraavana päivänä

ei rajoitteita

ei mitään

vain sinut


kun katseesi nielee minut


Miksi emme voisi kiivetä taivaaseen
koska rajojahan ei ole


makaamme katolla

emme kuule huutoja

yllä Coloradon taivas

ja alla Polynesian aallot


Hymysi hukuttaa
mutta haluan hukkua


hengitän hiuksiasi

taivaan rytmi säestää


kosketat korvaani

huomista ei ole

käsivarret
iho

mittaavat minuutteja

ja huulesi

suolaa iholtani


katseessasi ajaton tuli


maailma loppuu
minut nostetaan pintaan

ja herään todellisuuteen


enää vain aaltojen kaiku
kertoo sen


se oli totta

Runoja maalauksista, osa 1

Minulla on ilo kertoa tuoreesta yhteistaideprojektista järvenpääläisen nuoren kuvataiteilijan Paula Melan kanssa; tulen kirjoittamaan silloin tällöin "kuvarunoja" hänen maalauksiinsa ja julkaisemaan niistä silloin tällöin valittuja paloja täällä blogissani. Tässä ensimmäisiä näytteitä hänen upeista, satumaisista maalauksistaan ja niistä muotoutuneista ajatuksistani :)

The swing 1

(Paula Mela, 2010)

***

Tytön tylleröinen
taikaansa istuen

mutta mikä sieltä pilkottaa?

yksi tahtoo pois

sinikellot poimitut
metsästä loihditut

mukana aina kulkenut

Joko metsä kutsuu?

Takaisin mättähille
varjoihin juurakoille

Ei vielä, valo vastaa
sillä taikaan nää kaikki tarvitaan

No, itken sitten vain terälehden
ajatteli pois pyrkivä kukkanen

Kertoi viestiksi muiden kukkajaisten:

täällä taikaansa toteuttaa
metsän menninkäinen pienokainen

ja siinä he keinuivat
- kunnes taiat toimivat

ja kaikki oli valkeaa

***

Rebirth

(Paula Mela, 2011)

***

Syntymä

hämärä virta

lämmin virta
kietoo sinut

ja minut

kuin vallaton uni

jossa viipyilemme

hiukset meduusan lailla
hidastettujen liekkien tavoin

luovat muotonsa
hämärään virtaan

ja maailma on syntynyt uudelleen

***

Not so gloomy

(Paula Mela, 2010)

***

Punaisen katse
vihreän hehku

salaa kuiskii
mielen syövereissä

sisällä varjeltu toive

ehkä

ehkä

vielä joskus

***

Kallio

***

Runon tunnelmamelodia: Manic Street Preachers - If You Tolerate This Your Children Will Be Next
***


Kun maailma taas kerran
tuulee ohitseni

seison kalliolla
kädet levitettyinä
sanomatta sanaakaan

Myrsky pauhaa, puut taipuvat

yritän kaikkeni
jotta pysyisin vakaana

Mieleni on kuitenkin murtumaisillaan
tuuli pieksee armotta

tunnen myrskyn tarttuvan
lehtieni irtoavan

yksi kerrallaan

nielen, pysyn vahvana

oksat taipuvat
elämän puuskien painosta

vihreä väriloisto
johon ehdin puhjeta

katoaa
yksi kerrallaan

Siinä seison
maailman kuollessa

katsoen sinuun

Kyyhkynen

Kun illan hämyssä,
iäti hiipivästä pelosta huolimatta

lähdet kävelemään
yksin, polkua pitkin

ja sinulla on usko

tuuli tulee kertomaan sinulle vielä tarinoita
joista et ole uneksinutkaan


Maailma ei koskaan muotoudu sellaiseksi
joksi sen itse maalaisi


Kun kävelet yksin,
huomaat kuitenkin, että ylläsi lentää lintu

seuraat sen kaartelua


sekin on yksin

yllään vain taivas
allaan vain maa


mutta se kaartelee
varman oloisesti
jopa leikkisästi

yön hiljaista lauluaan


koska taivaasta käsin
näkee paremmin


Tunne tuuli kasvoillasi

näe linnun vapaa lento

hengitä yön raikkautta


Sillä sinä elät

olet tässä hetkessä
ja nyt

vain yhden kerran


Kun tuuli on vallannut hiuksesi
ja kutsunut luonnon mukaan konserttiinsa


koko metsä huokuu sitä elämää

joka liitelee ylläsi yksin
ja katsoo sinua

armon silmin.


Ja kun avaat silmäsi

näet, että maailma ei koskaan muotoudu sellaiseksi,
joksi sen itse maalaisi


vaan kauniimmaksi, mitä olisi koskaan osannut kuvitella.

Runon musiikki: Ólafur Arnalds - Loftið verður skyndilega kalt

Hämärät hirret, kyhätty rakennelma

Hiiret supattavat nurkassa

hämärät hirret kylpevät
vaimeassa tulenkajossa
joka leivinuunista hehkuu

sade ropisee ikkunaan
mies makaa sängyllä

häntä hädin tuskin hämäryydestä erottaa

hän katsoo katon läpi,
kohti ajatuksiaan

elämää, joka liitelee ja kaartelee yllä
ikäänkuin etsien laskeutumispaikkaa

Jos ihminen ei omista rakkautta
ei hän omista mitään

elämä on vain kyhätty rakennelma
joka mekaanisesti pyörii

vailla tarkoitusta, vailla ajatuksia

Häntä ei voi lahjoa
ketään ei voi lahjoa

jos panokseksi haluaa jotain todellista

Mies katsoo katon läpi
kohti haaveitaan,

jotka kaartelevat
ja näyttävät huolestuneilta

koska laskeutumispaikkoja
on vähän

ehkä liian vähän

Ainoa, mitä voi toiselle antaa
on oma sydän

Jos toinen ei anna omaansa vaihdossa

ei voi elää

muuta kuin ilman sydäntä

tässä kyhätyssä rakennelmassa
joka mekaanisesti pyörii

Hidas valssi

Hän katsoo ikkunasta ulos
kukkaruukkujen välistä

Pihalla tuulimylly kääntyilee hitaasti
orava juoksee pihan poikki
ja piiloutuu pensaan luo

Pilvet lipuvat metsän taakse
kaste helmeilee nurmikolla

Lämmin aamunkajo
luo hiljaisen värinsä seinälle

kahvi porisee keittiössä

Hän katsoo, kun luonto tekee heräämistään

Kuin maailma olisi herkkää ja hidasta valssia.

Runon musiikki: Roger Eno - Slow Waltz

Elokuinen yö

Kuule, yksinäinen kannel

sävelet yöhön uinuen

Tähdet yllä huokuvat

valoa haurasta

Joulun odotus

ensihiutaleet

kevään hauraat silmut

ja pisarat, jotka syksyn itkevät

Ja taivas on vaiti

kun tähdet puhuvat

On elokuinen yö

ja vain sinä olet läsnä

Runon musiikki: Roger Eno - A Paler Sky

Kadotettuja unelmia, osa 1

Kadotettuja unelmia

Kadotettuja katseita

Kadotettuja hetkiä

joissa kaakaomuki kädessä
metsäretken uumenissa

Ne suudelmat
jotka tuntuvat koko kehossa

tähtitaivaan laskeutuminen ylle

Kun olen vain sinussa

kun olen vain sinussa


Tunne,
jota en koskaan kokenut

muistoja, joita ei koskaan syntynyt


sinua, jota ei koskaan tullut

sinua, jota en koskaan ottanut


unessa, kyynelissä

suutelen,

suutelen,

suutelen


Mutta se on etäällä

mutta kaikki on etäällä

liian etäällä,

jotta se edes öiden saduissa todeksi muuttuisi

Kadotettuja unelmia, osa 2

Katson pimeää järveä
vastaranta etäällä, myrskyn peittämä

Herkkä korva
voi kuulla laulun
tuulen mukana

Kadotettuja unelmia
Hetkiä jotka kulkevat takaperin
Syntymättömiä päiviä
joka jäivät toiseen todellisuuteen

Höttöjä ilmassa

Näen sen kuin eilisen päivän

oli vaaleaa

höttöjä ilmassa kaikkialla

poimit kukkia

minä katsoin

katsoin rakastavin silmin

Mutta en tiedä ketä katsoin

koska

ketään en nähnyt

Kuiskaten

Illan valo heijastui hiuksistasi,
tuuli kieritti niitä editsesi;

niiden välistä näin katseesi,

vilahdukselta,
joka sydämeeni kosketti

Siinä seisoimme,
toisemme kohtasimme;

alastomina vaikka puettuina,

tiesimme kaipuun,
hengitykseen rytmittyvän,
toisiimme toivomme tarttuvan;

kuin eiliseen lapsuuden turvan,
ja onnen päiviin tuleviin

Sielumme silloin koskivat

ja tunne päivien,
hetkien lyhyiden,

sanat tekee tarpeettomiksi,

ylinnä vain yksi toivo:


kuiskaten yöhön tummaan

sydämeeni jää asumaan

Pisara

pisara

pisara

miksi valut?
miksi et nouse ylös?

käen kukkuessa rytmiä
ropisevat ne kattoon,

kaikki

itkien
itken

alla

mietin,
voiko tyhjyys sataa.


Suutelemalla
se kietoo minut alas

valuen pitkin pintojani
sisintäni

olen osa lehtiä,
jotka tarjoavat pinnan,
mistä pisarat rytmissä putoilevat

ja luonto naurahtaa.

Saniaiset

Sateinen yö

rungot runkoja vasten
unessa maan alla

Saniaisetkin kukkivat

minä en

Aikoja sitten

Aikoja sitten
kasteen hetkellä
istuit sylissä,

silloin

jalkasi eivät vielä kantaneet.

Taivaan pilvet ovat kiertäneet ylitse
tuoden lunta, vettä
ja jättäen tilaa auringolle,
joka on polkuasi valaissut

jo 19 vuotta.

Nyt,
kun hetki suutelee otsaasi
tiedät olevasi tulevaisuuden tiellä.

Tunne tuuli allasi,
tunne valo ylläsi,
tunne elämä suonissasi

kun tämä,
hetki vuosien,

nyt
mittaa uuden askeleen.

---
(Kirjoitettu sukulaiselle ylioppilasjuhliin)

Hymy

Hymy kasvoillani

tunnen maailman
- kauniin sellaisen

olevan lähettyvilläni

Kun kuljin kaduilla
pimeässä yössä

arjen jälkeen

ja vaikka ilta oli pitkä
ja vaikka ilta oli työläs

ja kotiin oli vielä matkaa

sisälläni nousi hymy


Istuin bussissa

sävelet kaikuivat mielessä
kun pisarat valuivat pitkin ikkunaa

Pimenevässä yössä
olin tuntevinani aamun valon

joka sydämessäni pienen liekin sytyttää

Suljin silmäni,
vaivuin uneen

sisälläni rauha ja onni


- Yksin meistä ei ole kukaan

Herättämättä

He koskettivat toisiaan,
käpertyneinä usvan alle;

unessa taivas oli korkealla
ja he lensivät kauas

ja hitaasti.

Aikaa ei ollut,
kaikki oli tässä.

Sormi liikkuu hiljaa
vatsan päällä

kuin unessa vaipuen
haaveiden polkuja mittaillen

Silloin hän tiesi sen


kosketti toisen unta


kuin yksinäinen tuulenvire
ja uinuva luonto

he näkivät samaa unta


ja niin,
käpertyneinä usvan alle
kun taivas oli korkealla

he varoen, vähitellen
herättämättä toisiaan


olivat yhtä

Pelasta minut

Yksinäinen ei unta saa

minä kattoon katson

maailma kiertää korkealla
etäällä,

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


En voi ymmärtää
pakoon en pääse

Hän samaa miettii
pakoon ei pääse


Tuuli kuljettaa pakkaslunta
sinisillä pelloilla

heinänkorret palelevat
kuun valossa

hän kattoon katsoo

yksinäinen ei unta saa


Mielessä kaivertaa

järki ja rakkaus
ja kaipuu,
päivä päivältä selittämättömämpi

sormet heikosti
kiinni puristuvat

kyynel valuu poskelle


Mitä olisi pitänyt tehdä

ja miksi


Tuuli tuivertaa talojen välissä
lumi pyryttää eteläänkin

Maailmaa yritän koskettaa
se korkealla kiertää

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


Suljemme silmämme

samaan aikaan sisällämme

huokaus hento ja pienoinen


"tule, ja pelasta minut"

Sinä

sinä

missä olet


nyt kaipaan sinua enemmän

nyt tarvitsen sinua enemmän

nyt ikävöin sinua enemmän


tule

ja pelasta minut

Yhtä

Kun kuu kuiskii taivaalla,

et kuule sitä,
katsot sen viileää valoa;

Mutta silloin,
loimuaa hangessa tuli,
joka kullallaan valaisee puut,
ja oksat hopean säteen;

Ne keskenään tanssivat,

valonsäteet,
tulen ja kuun;

Suljet silmäsi,
lämpö sisälläsi;

Tiedät että ystävyys se on,
rakkaus lähimmäisen,
tulta ikuista,

joka ei anna viiman,
sinua kietoa syliinsä,

vaan humisten ja kauniisti,
keltainen hehku,
taivaalla hopeisiin säteisiin yhtyy;

Kuu hymyilee lempeästi,

ja näet: olemme kaikki yhtä,

ja sinua,

oi sinua,
rakastetaan enemmän,

kuin tiedätkään