seisoin aseman laiturilla
aikakin seisoi
Hiukset pysähtyneet tuuleen
Loputon katseesi
nieli minua
ja riisui vartaloani
Kuin valokuva tilassa
ajaton hetki elämässä
katsoit minuun
Silmissäsi pelkkää salaisuutta
Katseessasi vihje,
jonka jätit tulkittavakseni
näännytyksekseni,
janokseni,
hienovaraiseksi kidutukseksi
Katsoin sinuun
Aika oli pysähtynyt
hiuksesi kiemurassa ja kippuralla
haituvat auringon kultaamina
piirtyneet silmiini
ja tuoksu muistoihini
Junan ikkunasta näkyi vilahduksia
heijastuksia,
peilauksia,
muu maailma tukahtuneena, kuin hapeton tuuli
Istuit alas
Katsoin huurtuneen ikkunan lävitse
Katsoit minuun.
Sattui. Enemmän kuin kehoni menettäminen.
Kuului vain kolke
Aika menetti merkityksensä
Kaikki menetti merkityksensä
kun viimeinen vaunu hävisi
päättyneen ajan taakse
tiesin sen
et tullut enää takaisin.
Runon musiikki: Thomas Newman - DMSO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti