tiistai 19. heinäkuuta 2011

Hiekka jalkapohjieni alla


Sä kuljit keskellä
mä takana, hieman sivussa

käsi tunsi sen
viljantähkät yössä

Sanoit että keskellä on kivaa
koska heinät kutittaa

Kuu valaisi polun
ja hiekkatien

jossa astelit
ja välillä käännyit


katsoit minua

ja silmäsi loistivat kuin kuu.


Ne puhuivat yöstä

Salaisuuksien maailmasta
mikä usvaan verhoutuu

Oloni oli unta
hiekka ei tuntunut jalkapohjieni alla


Silloin suljimme silmämme,
hengitimme syvään


pihalla maitotonkissa oli horsmia
kissa hymyili hämärän seinustan vierellä


ja yö oli raikkaampi kuin koskaan.


Se oli taikaa,

se oli taikaa,


ja silloin tiesimme sen,


elämässä
olisimme vain me.



Runon musiikki: Roger Eno - A Paler Sky

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti