Hiiret supattavat nurkassa
hämärät hirret kylpevät
vaimeassa tulenkajossa
joka leivinuunista hehkuu
sade ropisee ikkunaan
mies makaa sängyllä
häntä hädin tuskin hämäryydestä erottaa
hän katsoo katon läpi,
kohti ajatuksiaan
elämää, joka liitelee ja kaartelee yllä
ikäänkuin etsien laskeutumispaikkaa
Jos ihminen ei omista rakkautta
ei hän omista mitään
elämä on vain kyhätty rakennelma
joka mekaanisesti pyörii
vailla tarkoitusta, vailla ajatuksia
Häntä ei voi lahjoa
ketään ei voi lahjoa
jos panokseksi haluaa jotain todellista
Mies katsoo katon läpi
kohti haaveitaan,
jotka kaartelevat
ja näyttävät huolestuneilta
koska laskeutumispaikkoja
on vähän
ehkä liian vähän
Ainoa, mitä voi toiselle antaa
on oma sydän
Jos toinen ei anna omaansa vaihdossa
ei voi elää
muuta kuin ilman sydäntä
tässä kyhätyssä rakennelmassa
joka mekaanisesti pyörii
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti