keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Lähellä valoa


Tänään sen ymmärsin

kaiken kiireen ja hyörinnän keskellä
mitä rakkaus on


vaivun hetkeksi tilaan,
jossa näen kodin

Siellä käymme Muuruveden kirkossa

Korkeassa näkötornissa

kevään metsissä,

nauramme,
vaikka kaakao unohtui kotiin.

Et ole maailman kaunein,
sanoisivat muut

koska he eivät näe.


Meidän ei tarvitse kysyä mitään,

koska ei ole mitään kysyttävää.



Hetkeksi oivallan tämän kaiken

minulle näytetään tietä.



Silloin itken,

koska kaikki on niin kaunista.




2 kommenttia:

  1. Oi tää on kyllä niin hieno kaikkine ajatuksineen ja paranee vaan tuon musiikin kera! Hauskaa kun oli tuollaisia mulle tuttuja elementtejäkin mukana! :D Toi Muuruveden kirkko on kyllä hurjan kaunis rakennus!

    Ei olekaan tullut hetkeen täällä käytyä lueksimassa, vaikka yleensä on tullut tasaisin väliajoin käytyä. Ihanaa tällä tapaa sateisena iltana(tai yönä, kun pitäisi jo olla unilla :D) uppoutua ajatuksiin, tunnelmiin ja mielikuviin. Nää jättää jotenkin kivasti tilaa omille ajatuksille sen ohella, että tuovat samalla ilmi tietenkin kirjoittajan näkemyksiä.

    -Sanna-

    VastaaPoista
  2. "Nauramme, vaikka kaakao unohtui kotiin" -
    miten ihanasti sanottu <3

    Todella kaunis teksti!

    VastaaPoista