Tasan vuosi sitten syntyi tämä ensimmäinen runo, aivan yhtäkkiä ja ennalta-arvaamatta. Eräs henkilö oli pyörinyt mielessäni pidempään, ja yöllä kun tyhjensin pyykkikonetta, runo hänestä alkoi tulvia mieleeni. Hyökkäsin tietokoneelle ja kirjoitin sen suoraan ensimmäiseen auki olleeseen ikkunaan.
the sound of sleepI can hear the wordless sound
coming from you when you breathe
thoughts wander through my head
I'm lying here; beside you
but I'm lying here; all alone
'cos I'm thinking of the days
that never came up to brighten our lives;
small flakes whirling through the air in the twilight;
seeing those happy ones, tryin' to catch each others
under the glare of streetlight
when the light breeze tickled our cheeks
and we watched;
deep into our eyes;
thinking now is the time
when a white, lonely flake
whirled through the air, thawed onto my face;
I felt this lonely sprinkling of snow;
ending his dreams
of an eternal flight and twirl;
through endless heavens and winds
I realized myself laying on bed;
you're too far, can never reach to you
Sakari Mäkelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti