Seison yksin
kuin aavalla merenrannalla
jossa ei ääriä näy
aallot viistävät jalkojeni pohjaa
viileä syvyys viilettää allani
Kaunis äärettömyys edessäni
tähdet laulavat ylläni
elämistä kaukaisista,
ikuisista
En koe muuta kuin tuulen kasvoillani
etääntyvän horisontin
tila lähenee
suurenee
ja samalla hämärtyy
mutta rytmi vie
kantaa läpi aallokon
Lennän läpi unelmieni,
kosken peltoja
hipaisen puiden latvoja
työnnän sormeni veden pintaan
se halkoo vettä
pisarat leikkivät kilpaa tähtien kanssa
kaikki on raikasta
kaikki on vapaata
kaikki on unta
Sakari Mäkelä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä se on niin totta että joskus maailma on vaan ihan hämmentävän uskomattoman upea paikka. Siellä voi häkeltyä milloin vain ja missä vain. On ihanaa saada kokea tällainen uskomattomuus. Koska sitä se on, uskomattomuutta. Elämän tie vie elämän keskelle ja jopa eloton herää eloon kun ehtii rauhoittua sen äärelle kuuntelemaan ja haistelemaan. Tykkään sun runoista. Omani on aika samantyylisiä. Tietenkin jokainen on erilainen mutta jokaisessa on tarkkailtu maailmaa sellaiselta kauniilta kantilta. Itsekin arvostan niitä pieniä tuoksuja ja pisaroita, jotka värittävät arkea jokainen sekunti tässä elämässä.
VastaaPoista