Mäen laidalla

Seisoin yöllä mäen laidalla
katselin kaupunkiin

siellä katuvalot hehkuivat
hiljaisten teiden varsilla

rivitalojen pihoissa
nukkuvissa leikkipuistoissa
ja öisissä autokatoksissa

Jossain kerrostalon ikkunassa
näkyi valoa

joku ripusti yöpaidassa
pyykkiä parvekkeella

Kuu valaisi taivaan
kuuset kuiskivat vierelläni

tunsin kylmän tuulen

Tämä rinne ja humiseva metsä
koin sen rauhan

ja näin nukkuvan kaupungin

Mietin missä hän on,
joku, joka minua jossain odottaa

Yksinäiset valot
tuhansissa ikkunoissa

oletko sinä, rakkaani
jossain niistä

samassa kaipuussa
menossa nukkumaan

näkemään unia
kauniista metsän tähdistä
jotka tuulen mukana tuikkivat

joiden luona odotan
untasi ajatellen


Sakari Mäkelä

Hämärässä

sellainen vihreä niitty ja metsä, jossa tupa ja sauna
siellä voisi tarpoa tytön kanssa vanamojen keskellä
metsän reunassa
tulla järven rantaan, jossa raikas heinän ja nurmen tuoksu
ja veden raikkaus

sitten voisi illaksi jäädä
tytön kanssa hämärään hirsitupaan
mennä paksun peiton alle
ja kuunnella kun sade ropisee kattoon

olla vain lähekkäin

käperrytään täkin alle
vain yksinäinen tuikku valaisee tuvan pöydällä
märän nurmen tuoksu kantautuu sisään
kun tuuli suhisee oksissa
kurkkaan peiton alta
näen pisaroita valuvan pitkin ikkunaa
yksinäinen kello tikittää hiljaa seinällä

hän näkee metsähaltioista unta vierelläni
maahisista kuusikossa
ja yksinäisistä linnuista
jotka ovat laskeutuneet varvikkoon lepäämään

haave tulevasta metsäretkestä
sienien keräämisestä
tattien poimimisesta
ja kuistilla kaksin seisomisesta
saunan jälkeen
kuun valossa
kun tähdet yksinäisinä ja hiljaa tuikkivat

ja tuulenhenkäyksen mukana
metsä kuiskaa

olet kaunis


Sakari Mäkelä

Lintu

Kylmä tuuli puhalsi,
lintu siinä sinnitteli

Lensi maata viistäen,
läpi hiljaisten laaksojen

Puiden välistä suhahtaen,
kattojen yli nousten

Seurasi lapsi maassa,
lentoa yksinäistä sen

Hiutaleet hiljaa laskeutuivat,
taivaasta yhdessä pyörteillen

Tiesi hän sen viestin olevan,
joku on täältä lähdössä

Ja lintu lensi läpi metsien,
laaksoja viistäen

Ja se lensi yli peltojen,
eikä se itkenyt yhtään.


Sakari Mäkelä

Ja me kuljimme

Kävelit pellon laitaa
en sinua tuntenut

Heinät liikkuivat tuulessa
aurinko kimalsi tähkistä

Ilma väreili tien pinnassa
askeleesi rahisivat hiekassa

Loit katseesi minua kohti
hiuksesi hulmusivat kuin unessa

Tunsin kosketuksesi
kätesi lämmön

Katsoit minua syvälle silmiin
hymy nousi kasvoillesi

Sanoit minulle
"Tule, mennään"

Ja me kuljimme
kunnes aika koitti.


Sakari Mäkelä

Henkilökuvia

Poimintoja vuosien varsilta

Valo

Seison yksin
kuin aavalla merenrannalla
jossa ei ääriä näy

aallot viistävät jalkojeni pohjaa
viileä syvyys viilettää allani

Kaunis äärettömyys edessäni
tähdet laulavat ylläni
elämistä kaukaisista,
ikuisista

En koe muuta kuin tuulen kasvoillani
etääntyvän horisontin

tila lähenee
suurenee
ja samalla hämärtyy

mutta rytmi vie
kantaa läpi aallokon

Lennän läpi unelmieni,
kosken peltoja
hipaisen puiden latvoja

työnnän sormeni veden pintaan

se halkoo vettä

pisarat leikkivät kilpaa tähtien kanssa

kaikki on raikasta
kaikki on vapaata

kaikki on unta


Sakari Mäkelä

Syksyä

Vuosi sitten

Tasan vuosi sitten syntyi tämä ensimmäinen runo, aivan yhtäkkiä ja ennalta-arvaamatta. Eräs henkilö oli pyörinyt mielessäni pidempään, ja yöllä kun tyhjensin pyykkikonetta, runo hänestä alkoi tulvia mieleeni. Hyökkäsin tietokoneelle ja kirjoitin sen suoraan ensimmäiseen auki olleeseen ikkunaan.

the sound of sleep

I can hear the wordless sound
coming from you when you breathe
thoughts wander through my head
I'm lying here; beside you
but I'm lying here; all alone

'cos I'm thinking of the days
that never came up to brighten our lives;
small flakes whirling through the air in the twilight;
seeing those happy ones, tryin' to catch each others
under the glare of streetlight
when the light breeze tickled our cheeks
and we watched;
deep into our eyes;
thinking now is the time
when a white, lonely flake
whirled through the air, thawed onto my face;

I felt this lonely sprinkling of snow;
ending his dreams
of an eternal flight and twirl;
through endless heavens and winds

I realized myself laying on bed;
you're too far, can never reach to you


Sakari Mäkelä

Kuva- ja runoblogi avattu

Näin blogien kulta-aikana päätin avata kanavan myös omille runoilleni ja valokuvilleni :) Kirjoittelen tänne enemmän tai vähemmän satunnaisesti runojani ja lisäilen kuvia. Alkuun lisäilen muutaman runon, jotka olen kirjoitellut viime vuoden aikana, ja pääosin kaikki noista öisin. Jännä sinänsä, mutta kuten sanotaan, luovuus lienee parhaimmillaa (tai vähiten huonoimmillaan) yhden-kahden aikaan yöllä. Ainakin tuntuu että itselläni se pätee hyvin :D