Haluaisin kirpeitä pakkasöitä metsässä,
tähtisilmiä kuusten yllä,revontulia horisontissa
ja hiljaisia järviä, jotka nukkuvat jääpeitteen alla.
Haluaisin huojuvia puita,
ilta-auringon valaiseman pihakeinun
ja marjapensaiden suhinan aamun tuulessa.
Haluaisin syksyn tuoksun,
sateisen maan,
ja illan värittämät peltomaisemat.
Haluaisin kuulla kevään nousun,
nähdä puutarhan varovaisen heräämisen,
kerta toisensa jälkeen.
Koska rakastan.
Runon musiikki: Ólafur Arnalds - Poland
Kaunis <3 Kuten aina sun runoissa, tässäkin se suurin "herkullisuus" on siinä uskomattomassa visuaalisessa maailmassa, jonka sä noilla sanoilla maalaat.
VastaaPoistaItselleni voimakkaan mielikuvituksellisena ihmisenä nää sun runot herättää tosi vahvat visualisoinnit ja... mä en tiiä mikä vastaa visualisointi-sanaa äänen puolella vai käytetäänkö siitäkin samaa, kun onhan ne kuitenkin kaks ihan eri asiaa. Mut päätän nyt vaikka että se on audiolisointi. :'D Eli joo, siis vahvat visualisoinnit ja audiolisoinnit herättää.
Ton "ja marjapensaiden suhinan aamun tuulessa"-kohdan kohalla sitä suorastaan "zoomaa" kuulollaan siihen marjapensaitten suhinan ääneen. Veikeä ja hyvin vahva detaili.
Hienoa, Sakke! Kirjota pian lisää. ^_^
Pidän runosta 2041 samalla kun hieman hämmästyn. Se on ikääsi paljon kypsempi mielenmaisema. Runossa astun tilaan, jossa nykyisin viihtyisin yhä enemmän. Seesteinen, selkeä, rauhaa lupaava. Kiitos
VastaaPoista