Sä kuljit keskellä
mä takana, hieman sivussakäsi tunsi sen
viljantähkät yössä
Sanoit että keskellä on kivaa
koska heinät kutittaa
Kuu valaisi polun
ja hiekkatien
jossa astelit
ja välillä käännyit
katsoit minua
ja silmäsi loistivat kuin kuu.
Ne puhuivat yöstä
Salaisuuksien maailmasta
mikä usvaan verhoutuu
Oloni oli unta
hiekka ei tuntunut jalkapohjieni alla
Silloin suljimme silmämme,
hengitimme syvään
pihalla maitotonkissa oli horsmia
kissa hymyili hämärän seinustan vierellä
ja yö oli raikkaampi kuin koskaan.
Se oli taikaa,
se oli taikaa,
ja silloin tiesimme sen,
elämässä
olisimme vain me.
Runon musiikki: Roger Eno - A Paler Sky
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti