Kuiskaten

Illan valo heijastui hiuksistasi,
tuuli kieritti niitä editsesi;

niiden välistä näin katseesi,

vilahdukselta,
joka sydämeeni kosketti

Siinä seisoimme,
toisemme kohtasimme;

alastomina vaikka puettuina,

tiesimme kaipuun,
hengitykseen rytmittyvän,
toisiimme toivomme tarttuvan;

kuin eiliseen lapsuuden turvan,
ja onnen päiviin tuleviin

Sielumme silloin koskivat

ja tunne päivien,
hetkien lyhyiden,

sanat tekee tarpeettomiksi,

ylinnä vain yksi toivo:


kuiskaten yöhön tummaan

sydämeeni jää asumaan