Hymy kasvoillani
tunnen maailman
- kauniin sellaisen
olevan lähettyvilläni
Kun kuljin kaduilla
pimeässä yössä
arjen jälkeen
ja vaikka ilta oli pitkä
ja vaikka ilta oli työläs
ja kotiin oli vielä matkaa
sisälläni nousi hymy
Istuin bussissa
sävelet kaikuivat mielessä
kun pisarat valuivat pitkin ikkunaa
Pimenevässä yössä
olin tuntevinani aamun valon
joka sydämessäni pienen liekin sytyttää
Suljin silmäni,
vaivuin uneen
sisälläni rauha ja onni
- Yksin meistä ei ole kukaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanan herkkää maisemaa näissä runoissasi. Saanen liittyä lukijaksesi?
VastaaPoistaKevätterkuin Heli Pirtelöä ja pohjasakkaa -blogista
Kiitos kommentistasi! Totta kai :) Hyvää ja runoisaa kesän odottelua sinnekin päin!
VastaaPoista