Hymy

Hymy kasvoillani

tunnen maailman
- kauniin sellaisen

olevan lähettyvilläni

Kun kuljin kaduilla
pimeässä yössä

arjen jälkeen

ja vaikka ilta oli pitkä
ja vaikka ilta oli työläs

ja kotiin oli vielä matkaa

sisälläni nousi hymy


Istuin bussissa

sävelet kaikuivat mielessä
kun pisarat valuivat pitkin ikkunaa

Pimenevässä yössä
olin tuntevinani aamun valon

joka sydämessäni pienen liekin sytyttää

Suljin silmäni,
vaivuin uneen

sisälläni rauha ja onni


- Yksin meistä ei ole kukaan

Herättämättä

He koskettivat toisiaan,
käpertyneinä usvan alle;

unessa taivas oli korkealla
ja he lensivät kauas

ja hitaasti.

Aikaa ei ollut,
kaikki oli tässä.

Sormi liikkuu hiljaa
vatsan päällä

kuin unessa vaipuen
haaveiden polkuja mittaillen

Silloin hän tiesi sen


kosketti toisen unta


kuin yksinäinen tuulenvire
ja uinuva luonto

he näkivät samaa unta


ja niin,
käpertyneinä usvan alle
kun taivas oli korkealla

he varoen, vähitellen
herättämättä toisiaan


olivat yhtä

Pelasta minut

Yksinäinen ei unta saa

minä kattoon katson

maailma kiertää korkealla
etäällä,

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


En voi ymmärtää
pakoon en pääse

Hän samaa miettii
pakoon ei pääse


Tuuli kuljettaa pakkaslunta
sinisillä pelloilla

heinänkorret palelevat
kuun valossa

hän kattoon katsoo

yksinäinen ei unta saa


Mielessä kaivertaa

järki ja rakkaus
ja kaipuu,
päivä päivältä selittämättömämpi

sormet heikosti
kiinni puristuvat

kyynel valuu poskelle


Mitä olisi pitänyt tehdä

ja miksi


Tuuli tuivertaa talojen välissä
lumi pyryttää eteläänkin

Maailmaa yritän koskettaa
se korkealla kiertää

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


Suljemme silmämme

samaan aikaan sisällämme

huokaus hento ja pienoinen


"tule, ja pelasta minut"

Sinä

sinä

missä olet


nyt kaipaan sinua enemmän

nyt tarvitsen sinua enemmän

nyt ikävöin sinua enemmän


tule

ja pelasta minut

Yhtä

Kun kuu kuiskii taivaalla,

et kuule sitä,
katsot sen viileää valoa;

Mutta silloin,
loimuaa hangessa tuli,
joka kullallaan valaisee puut,
ja oksat hopean säteen;

Ne keskenään tanssivat,

valonsäteet,
tulen ja kuun;

Suljet silmäsi,
lämpö sisälläsi;

Tiedät että ystävyys se on,
rakkaus lähimmäisen,
tulta ikuista,

joka ei anna viiman,
sinua kietoa syliinsä,

vaan humisten ja kauniisti,
keltainen hehku,
taivaalla hopeisiin säteisiin yhtyy;

Kuu hymyilee lempeästi,

ja näet: olemme kaikki yhtä,

ja sinua,

oi sinua,
rakastetaan enemmän,

kuin tiedätkään

Miksi, oi miksi?

Miksi tunnen sen
hengityksesi ihollani

pehmeän, lämpimän

kosketuksesi
sormesi, joka lähestyy minua

ihoa viistäen

se tuntuu hyvältä

ummistan silmäni
kuuntelen

Mutta miksi näen sen

katseesi,
joka täytti kaikkeuteni

en tavoita ajatusta
ne puuttuvat

ovat karanneet

hymyillen hyssytät minulle
ja lähestyt

suljen silmäni

tunnen hymysi sieluni läpi

ja kun huulesi koskettavat omiani

kehoni ei ole tässä

vaan taivaissa

sieluni elää
ui sinussa

Mutta miksi, oi miksi

herään

en saa henkeä

hukun tyhjyyteen ympärilläni

Miksi tunnen sen

koska unelmani siivet
olivat liian isot

tähän todellisuuteen lentämään

Onko onni mulla tässä?

Sydän mulla kaksinkertaistuu,
riemusta pakahtuu

en lakata voi hymyilemästä,
riemu kumpuaa sisimmästä

Missä olet ollut aiemmin,
koko ajan elämäni?

En lainkaan voi tajuta
sitä tunteen määrää

joka kanavat avaa
ja onnen saavuttaa

Elämä on kaunista
koska olet siinä

Hymystä riemussa
katsot minua

vatsassa kihelmöi

mutta

pieni pelko haituvoi
liitelee, lentelee

onko tämä unta vain
kaikki onni mielessäin?

jäinen lasi eteeni valuu
tunteitani karkottaa

mutta silti toivo uudenlainen
tunne ennen kokematon

kertoo mulle: anna hymyillä

sillä onni on nyt ja tässä
rukouksiini on vastattu

sinä olet siinä :)

Aamulla

Kun aamulla valon ensi säteet siivilöityvät verhon läpi,
ja menet ikkunan luo;
näet auringon kultaamien syksyn lehtien putoilevan hitaasti.
Vaikka tunnet välillä samaa surua, mitä vielä eilen vihertäneet lehdet tunsivat,
niin kävellessäsi syksyn valossa,
huomaat että maassa makaavien lehtien sieluun on piirtynyt hymy.

Kesä oli kaunista aikaa.

Ja kuin lupauksena,
auringonsäteen pilkahdus pellon laidalta,
kertoo meille, että kesä tulee uudelleen,
ja tulee piirtämään myös meidän sieluumme,
uuden,
entistä kauniimman hymyn.

Sua mä mietin

Sua mä mietin
Hymyillen, jammaillen
Kymmenet, sadat kilometrit välissä
Puita, metsiä, taloja tuulessa hengaa

Öinen tihkusade
Mua hymyilyttää

Kaupunkien kajo pilvisellä taivaalla
Kävelen iltakävelyllä
Taivaisiin katsoen,
tähtiä odottaen

Mutta hymyilen,
sua mietin

Meillä on omat elämät
Mutta molemmat sen tiedämme
Ne haluamme
keskenään jakaa, yhdistää

Toisiamme odotamme
Tiedän, että sä olet siellä, rytmiä tapaillen
Ja sä, että mä olen täällä

Toisiamme odotamme
Samaa biisiä kuunnellen

Molemmat hymyillen